Yliopistolain mukaan jokaisen opintoja suorittavan on kuuluttava ylioppilaskuntaan. Lukuvuosi-ilmoittautumisen yhteydessä tulee maksettavaksi pakollinen ylioppilaskunnan jäsenmaksu, eikä jäsenmaksuja ole herunut ylioppilaskunnalta takaisin eroa ylioppilaskunnasta anoessa. Automaatiojäsenyydeksi nykyistä jäsenjärjestelmää ei kuitenkaan haluta tituleerattavan, koska pakkojäsenyys kriittisesti rajoittaa perustuslaillista oikeutta olla kuulumatta johonkin yhdistykseen. Ei liene yllätys, että HELP on seurannut ylioppilaskuntien keskustelua automaatiojäsenyydestä, ja samalla tilannetta Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa.
HYYssä pakkojäsenyyteen herättiin suuremmassa mittakaavassa vuoden 2020 lopussa, edustajistovaalien alla. Vaalikoneeseen syötettävä mielipide pakkojäsenyyden tilasta erotteli edaattorikandidaatteja ja toi ryhmien vaaliohjelmiin linjauksia, useimmiten pakkojäsenyyden poistamisen puolesta. Viimeaikaisissa uuden edustajistokauden kokouksissa onkin ollut paljon puhetta pakkojäsenyyden tunnustamisesta ja haastavuuden tunnistamisesta: aihe on ollut pinnalla niin ylioppilaskunnan talousarvion, linjapaperin, Ylvan omistajastrategian sekä viimeksi keskipitkän aikavälin taloussuunnitelman (KTS) hyväksymisen yhteydessä.
Pian julkaistava OKM:n selvitys yliopistolain uudistamistarpeesta ratkaissee, miten ylioppilaskuntien pakkojäsenyydelle käy. Oletettavaa on, että pakkojäsenyyksiä lähdetään purkamaan, sillä perustuslakivaliokunta on aikaisemmassa lausunnossaan todennut, että ilman terveyspalvelujen tuottamista YTHS-uudistuksen jälkeen automaatiojäsenyys on heikolla juridisella pohjalla. Suurin isku pakkojäsenyyttä vastaan lienee kuitenkin tullut jo vuonna 2014, kun perustuslakivaliokunta lausunnossaan (PeVL 24/2014) totesi, että pakkojäsenyys ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntiin olisi ristiriidassa perustuslaissa turvatun negatiivisen yhdistymisvapauden kanssa. Yliopisto-opiskelijat eivät siis ole yhdenvertaisessa asemassa muihin korkeakoulu-opiskelijoihin verrattuna, mikä on kovin merkillinen tilanne.
Taloudelliselta kannalta tarkasteltuna HYYllä on kuitenkin varsin hyvä tilanne, mikäli pakkojäsenyys poistuu ja yhä useampi päättää jättää liittymättä ylioppilaskuntaan: käyttörahaston puskurivarat ovat turvaamassa mahdollista jäsenmaksutuottojen katoa, ja Ylvalta tulouttamalla voidaan saada lisäapua tasapainotteluun jatkuvan toiminnan rahoituksessa. Lisäksi edustajiston kokouksessa 2/21 KTS:aan kirjattiin poikkeustilanteiden alle, että ”[y]lioppilaskunnan budjettia aletaan tarkastelemaan kriittisesti sen varalta, että automaatiojäsenyys poistuu ennen vuotta 2025”. Varautuminen pakkojäsenyyden poistumiseen alkaa.
Varakkaana ylioppilaskuntana HYY selvinnee siis eteenpäin, mutta millaista toimintaa väheneville jäsenille kannattaisi tuottaa? HYYssä jäsenyyden tulevaisuus onkin vahvasti kytköksissä Jäsenmaksuton HYY 2025 -tavoitteeseen, eli siis pakollisesta jäsenmaksusta luopumiseen. Jäsenpakoa ehkäisisi myös palvelutarjonnan kustannustehokas kehittäminen, mitä onneksi ollaan tulevana vuonna toteuttamassa kahden eri jäsenkyselyn perusteella. HELPin vaalisloganeitakin mukaillen nyt täytyy pitää huolta, että jäsenyys on yksittäiselle jäsenelle merkittävä ja että opiskelijoiden varat myös kohdistuvat opiskelijoille, oli kyse sitten laajasta ja vaikuttavasta edunvalvonnasta tai suorista palveluetuuksista.