Esittelyssä HELP-aktiiveja: Lauri Elsilä

Kuka olen?

Olen Lauri Elsilä, 29, entinen pöytälaatikkorunoilija ja YFK:n hallitusaktiivi, nykyinen proviisori ja väitöskirjatutkija, tuleva erityisasiantuntija ja ikuinen haaveilija.

 

Miten minusta tuli helppiläinen?

Koen kasvaneeni HELPiin vähitellen. Ensimmäinen merkityksellinen HELP-kokemukseni on vuonna 2014 järjestetty brunssiseminaari. Lääkäritalon yläkerran näyttävät tilat, hyväntuuliset ja innostuneet opiskelijat, innolla tervetulleeksi toivottavat HELP-aktiivit, kuohuviini, maittava ruoka ja asiantunteva puheenvuoro siitä, miten professioalan asiantuntija voi kasvaa vaikuttajaksi. Tuosta aamupäivästä jäi innostunut olo, joka lopulta materialisoitui edustajistovaaliehdokkuudeksi, joskin pitkän sisäisen kamppailun jälkeen vasta viimeisenä mahdollisena päivänä. Ehdokkuus kehittyi vaalien myötä varaedustajan tehtäväksi ja lopulta, vuoden varovaisen sivummalta seurailun ja yhden suotuisaan äänestystulokseen päättyneen varaedustajana istutun edustajiston kokouksen jälkeen HELPin sihteerin pestiksi.

 

Mikä HELPissä on parasta?

Vaikka on myönnettävä, että oman HELP-herätykseni aikaansaanut brunssi ei ehkä kaikilta osin vastaa arkea edustajistoryhmässä, oli tuossa tapahtumassa läsnä ne minulle HELPissä merkittävimmät asiat: hyvä mieli, innostus tekemiseen ja vaikuttamiseen sekä asiantuntijuus. (Ja kuohuviini.) Kaikki nämä ovat osa HELPin arkea.

HELP oli minulle ensin ikkuna, myöhemmin myös ovi, ylioppilaspolitiikkaan. Tiedekuntajärjestön ja kansallisen opiskelijajärjestön hallituksissa ja yliopiston hallinnon opiskelijaedustajana näkee ja kokee toki tiettyjä aspekteja opiskelijavaikuttamisesta, mutta ylioppilaskunnan päätöksenteko edustajistossa on kuitenkin aivan muuta sekä dynamiikaltaan että merkitykseltään. Minulle HELP oli tähän luonteva koti, sillä ryhmässä henkilökohtaisilta arvomaailmoiltaan reilustikin eroavat ihmiset pystyivät hyvässä hengessä keskustelemaan ja yhdessä päättämään, asia-argumentteihin perustuen, yhteisen kannan ajankohtaisiin asioihin, tai jopa päätyä siihen, ettei ryhmällä ole yhteistä kantaa asiaan, vaan jokainen saa päättää kantansa äänestettäessä itse. Samalla myös riippumattomuus puoluepolitiikasta oli minulle äärimmäisen tärkeää.

Mahdollisuus tutustua ylioppilaskunnan talouteen ja edunvalvontaan sekä ylioppilasliikkeen taustalla olevaan politiikkaan, ja keskustella näistä teemoista hyvällä mielellä, on avannut näkemystäni vaikuttamisesta, politiikasta ja maailmasta yleensä. Monille tylsiltä vaikuttavista asioista on helppo kiinnostua HELPissä, koska pidempään aktiivisina toimineiden innostus on tarttuvaa.

Vaikka en opiskeluaikani näkökulmasta myöhäisessä vaiheessa tapahtuneen HELP-aktivoitumisen myötä hyödyntänyt kaikkia edustajistotyön antamia mahdollisuuksia, koen, että HELP tarjosi minulle hauskan ja mielekkään tavan laajentaa ja syventää osaamistani niin edunvalvonnan kuin taloudenkin alueilla. Minulle HELPissä parasta olivatkin ne ihmiset, jotka loivat tuon mieluisan ilmapiirin, jossa oppia ja keskustella, ja joiden kanssa valvoa SYL:n liittokokouksessa aamuyöhön hallitusneuvotteluita seuraten. Ja tietenkin se säännöllisesti vastaan tullut kuohuviini.