All posts by Help Tiedottaja

Sun rahat sua varten

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY) on heittämällä Suomen varakkain opiskelijajärjestö ja joidenkin arvioiden mukaan vähintäänkin myös yksi maailman rikkaimmista. Vaikka omaisuutta HYY:llä on arviolta noin 240 miljoonaa euroa, eivät sijoitustuotot riitä koko HYY:n toimintatalouden budjetin rahoittamiseen. Noin kolmasosa vajaan 3,4 miljoonan euron budjetista joudutaan rahoittamaan jäsenistöltä kerätyllä jäsenmaksulla.

Vaikka Suomessa yliopistokoulutus on ainakin vielä maksutonta, on jokaisen yliopisto-opiskelijan pakko kuulua ylioppilaskuntaan. Näin ollen myös HYY:n jäsenmaksu on jokaiselle Helsingin yliopiston perustutkinto-opiskelijalle pakollinen. Maksettavasta summasta noin puolet kuuluu YTHS:lle, mutta toinen puolikas menee suoraan ylioppilaskunnan kassaan. Valitettavasti monelle HYY:n jäsenelle vuosittainen lasku jäsenmaksusta jää myös ainoaksi konkreettiseksi muistutukseksi ylioppilaskunnan olemassaolosta. Kun satojen miljoonien omaisuuden päällä istuva organisaatio kerää pakkovallan turvin opiskelijalta rahaa toimintaansa, voi se tuntua monesta epäoikeudenmukaiselta, eikä syyttä.

Tilanne ei kuitenkaan ole niin synkkä, kuin se ensisilmäyksellä vaikuttaa. Toimintataloudessaan HYY käyttää rahaa ensisijaisesti opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämiseen esimerkiksi yliopistoyhteisön ja laajemman yhteiskunnallisen opiskelijaedunvalvonnan kautta. HYY järjestää tai rahoittaa myös tärkeitä palveluita jäsenistölleen, mistä hyvänä esimerkkinä toimii mm. Pykälän kaikille HYY:n jäsenille tarjoama oikeusapu. Ainakin osa toimintatalouden budjetista kuluu siis varsin hyödyllisiin ja perusteltuihin käyttökohteisiin.

Kuitenkin, hyvistä tarkoitusperistä huolimatta rahaa kuluu ylioppilaskunnassa myös varsin kyseenalaisiin asioihin. Monissa rahankäyttökohteissa kyse ei ole opiskelijalle tärkeistä peruspalveluista tai kaikkia HYY:n jäseniä laajamittaisesti hyödyttävästä toiminnasta. Esimerkiksi HYY:n alla toimivat järjestöt saavat vuosittain tilojen ja suorien järjestötukien kautta lähes 1,5 miljoonaa euroa tukea ylioppilaskunnalta. Järjestöillä on HYY:n taloudessa korostettu rooli, vaikka iso osa opiskelijoista ei välttämättä koe järjestötoimintaa itselleen tärkeänä asiana. Suuri menoerä ei myöskään juurikaan näy niiden opiskelijoiden elämässä, joiden ainejärjestöiltä löytyy omat tilat toimintansa varten. Vaikka järjestöt ovat tärkeä ja oleellinen osa opiskelijaelämää, on hyvä kysyä, ovatko järjestötuet saaneet jo liian suuren painoarvon vuosittaisessa budjetoinnissa. Ylioppilaskunnan pakkojäsenyyshän koskee jäsenistöä, ei järjestöjä.

Rahan lapiointi järjestöille ei ole ainoa kyseenalainen rahankäyttökohde HYY:ssä. Joissain tilanteissa HYY:n opiskelijapoliitikot luulevat yksinkertaisesti vain tietävänsä yksittäistä opiskelijaa paremmin, mihin opiskelija haluaisi käyttää omia rahojaan. Tästä syystä HYY:n budjetista rahoitetaan esimerkiksi vuosittain Ylioppilaslehteä n. 350 000 eurolla, mikä vastaa suurin piirtein 13 euroa jokaista jäsentä kohti. Rahoitusjärjestely on varsin omituinen, sillä vaikka opiskelija peruisi lehden tilauksen kesken vuoden, ei peruminen vaikuta HYY:n lehdelle myöntämään rahoitukseen lainkaan. Politikkojen haluttomuudesta johtuen tilausmaksuja ei olla kuitenkaan eriytetty pois budjetista jäsenistön itsensä suoraan maksettavasti. Luultavasti takana on pelko siitä, että vapaus säästää rahaa perumalla tilaus voisi johtaa tilausmäärien romahtamiseen. Mutta kyllähän opiskelijapoliitikot tietävät, millainen lehti on hyväksi opiskelijalle!

Edustajistoryhmä HELP on peräänkuuluttanut koko historiansa ajan järkevää rahankäyttöä ylioppilaskunnassa. Lähtökohtana taloudenpidolle tulisi olla yhdenvertaisten palveluiden tarjoaminen kaikille HYY:n jäsenille.  Tämä tarkoittaa resurssien käyttämistä siten, että ne hyödyttävät koko jäsenistöä mahdollisimman laaja-alaisesti. Nykytilanteessa tavoite saavutetaan parhaiten laskemalla jäsenmaksua ja keskittymällä jäsenpalveluissa ensisijaisesti opiskelijaedunvalvontaan ja tärkeimpiin jäsenpalveluihin.  

 

Kalle Markkanen

HELP:n ryhmäpuheenjohtaja

 

Esittelyssä HELP-aktiiveja: Ted Apter

Kuka olen?

Ted Apter, 32-vuotias, rohkea sivistysmetropoliitti. Toimin nykyään Helsingin kaupunginvaltuutettuna.

 

Miten minusta tuli helppiläinen?

Kaipasin opiskeluaikana jotakin muutakin ainejärjestö- ja osakuntatoiminnan lisäksi. Edustajistoryhmä HELP tarjosi oivan polun päästä vaikuttamaan oikeus- ja eri lääketieteen opiskelijoiden, mutta myös yleisemmin yliopisto-opiskelijoiden asioiden puolesta.

Toimin aktiivisesti HELPin toiminnassa vuosina 2007 – 2013. Puheenjohtajakauteni aikana onnistuimme yhteisesti HELPin aktiiviryhmänä kasvattamaan paikkamääräämme ylioppilaskunnassa niin, että nousimme kuudenneksi suurimmasta toiseksi suurimmaksi edustajistoryhmäksi. Tämä mahdollisti hurjan paljon paremmin sen, että oikkareita – lääkis – hammaslääkis ja eläinlääkiksen opiskelijoiden toiveita huomioitiin HYYn toiminnassa.

HELP tuli minulle hyvin läheiseksi monen vuoden aikana. Eräänä kohokohtana oli se, että saimme yhdessä muiden opiskelijavaikuttajien kanssa lobattua läpi opintotuen sitomisen indeksiin.

 

Mikä HELPissä on parasta?

HELPissä ja HYYssä oppii vaikuttamisen aakkoset, joita voi hyödyntää missä tahansa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Lisäksi ylioppilaskunnan toiminnassa kehittyy tunneälyä, sosiaalista älyä ja kykyä huomioida toisen osapuolen näkökulma. Niillä eväillä taiteilee paremmin minkä tahansa hyvän asian puolesta.

Menestyksemme salaisuus kiteytyi siihen, että niin hyvinä kuin huonoina aikoina priorisoimme ihmiset muun ylitse. Meille oli kunnia-asia työskennellä reilusti kaikkien kanssa sekä pitää yhdessä hauskaa samalla, kun palvelimme ylioppilaskunnan jäsenistöä. Lukuisia neuvotteluja, väittelyitä ja kokouksia on helppoa muistella lämmöllä sekä haikeudella.

Esittelyssä HELP-aktiiveja: Ilmi Salminen

Olen Ilmi Salminen, 27-vuotias oikeustieteen opiskelija ja DI, sekä HYY Yhtymän hallituksen jäsen. Teen tällä hetkellä oikiksen opintoja valmiiksi töiden ohessa. Vapaa-ajallani lenkkeilen ja pidän tulevaisuusworkshoppeja.

 

Aloitin opiskelut oikeustieteellisessä tiedekunnassa vuonna 2014. Päädyin heti ensimmäisinä opiskeluviikkoina Pykälän kerhotilassa HELPin iltatapahtumaan, ja vähemmän yllättäen innostuin HELPin porukasta ja missiosta. HYY:ssä käytiin syksyllä 2014 edustajistovaalit, ja mikäpä olisi parempi tapa aloittaa opiskelut uudessa yliopistossa ja tiedekunnassa, kuin mennä suoraan syvään päätyyn – eli hakea HYY:n edustajistoon!

 

Lopulta asiat johtivat siihen, että toimin edustajiston jäsenenä HELPin listoilta vuonna 2015-2016, ja vuonna 2016 myös HELPin taloudenhoitajana. Tällä hetkellä toimin myös HYY Yhtymän hallituksessa, ja olen siten edelleen tiiviisti mukana ylioppilaskunnan kehittämisessä.

 

HELPissä on ollut parasta tuki, jota ryhmässä on toinen toiselle annettu, mahdollisuus päästä vaikuttamaan, sekä uuden oppiminen. HELP on ollut minulle porukka, jonne on ollut helppo mennä mukaan, ja mutkatonta toimia yhdessä. Tiimi, jonka tukeen on aina voinut luottaa. Ylioppilaskunnassa toimiminen on opettanut paljon, ja uskon, että tulen hyödyntämään oppejani työelämässä ja sen ulkopuolella niin tällä hetkellä kuin tulevaisuudessakin. Ja missä muualla tutustuisi niin monipuolisesti erilaisiin, eri tavoilla ajatteleviin ihmisiin kuin edustajistossa ja ylioppilaskunnassa!

 

Opiskelijan oikeusturvakeinot saatava kohtuulliselle tasolle Helsingin yliopistossa

Edustajistoryhmä HELP on viime vuosina nostanut politiikassaan esille yliopiston opiskelijoiden oikeusturvavajetta. Asia on valitettavasti edelleen ajankohtainen. Erityisesti Iso pyörä -opintouudistuksen jälkeen opiskelijat ovat kertoneet kokemistaan oikeusturvaongelmista. Eri tiedekunnissa ongelmat ovat erilaisia ja tilanne on toisissa parempi kuin toisissa.

 

Merkittäviä oikeusturvaongelmia ovat aiheuttaneet muun muassa hyvin myöhäisessä vaiheessa saapuvat opetustiedot, ilmoitettujen aikataulujen muuttelu lyhyellä aikajänteellä, huono tai kokonaan puuttuva tiedottaminen ja ennen kaikkea näiden yhdistäminen tiukkaan läsnäolopakkoon.

 

Esimerkiksi oikeustieteellisessä tiedekunnassa opetustiedot on saatu julkistettua vasta elokuussa. Viime vuonna opetustiedot muuttuivat useaan otteeseen myöhäisen julkistamisen jälkeen, ja samaan on varattu mahdollisuus myös tänä vuonna. Tentti- ja opetusaikoja on muuteltu tiedottamatta siitä lainkaan tai vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa, pahimmillaan paria vuorokautta ennen tenttiä. Tämä yhdistettynä pakolliseen läsnäoloon ja tenttien suoritusmahdollisuuksien vähentämiseen on aiheuttanut monille vakavia hankaluuksia edistää opintoja. Myös opiskelijan elanto voi olla vaarassa, sillä Kela ei jousta yliopiston hankalien aikataulujen takia. Valitettavasti opiskelijalla ei ole oikeusturvakeinoja reagoida mihinkään edellä mainituista ongelmista yliopistolla.

 

Myös arvostelukäytäntöjen kirjavuus ja läpinäkyvyyden puute ihmetyttää opiskelijoiden keskuudessa ainakin oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Samasta tentistä on lähes saman sisältöisellä vastauksella voinut saada minkä hyvänsä arvosanan. Arvostelun mielivaltaisuutta on ennenkin epäilty, mutta nykyinen sähköisen tenttimisen käytäntö mahdollistaa vihdoin tenttivastauksen vertailun sekä mallivastaukseen että muiden vastauksiin arvosanojen antamisen jälkeen, mikä on todentanut ongelman.

 

Useimmat opiskelijat eivät uskalla valittaa arvostelusta, koska pelkäävät leimaantuvansa hankaliksi. Valittamisen pelätään vaikuttavan arvosanoihin sekä jatko-opinto- ja jopa työmahdollisuuksiin. Osassa tiedekunnista ongelmaan on reagoitu tenttien anonymisoinnilla, joka samalla ehkäisee myös muuta opintosuoritusten arviointiin liittyvää mielivaltaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunnetta lisää joissakin tiedekunnissa hyvin vähäinen palaute opintosuorituksista. Monelle opiskelijalle on epäselvää, että palautetta voisi hakea tentaattorilta vastaanottoajalla. Palautteen saannin mahdollisuudesta tulisi tiedottaa laajasti.

 

Suurin oikeusturvaongelma yliopistolla on toimivien oikeusturvakeinojen puuttuminen. Yliopistolla on oikeusturvalautakunta, mutta sen tehtävä näyttäytyy ainakin opiskelijoille epäselvänä. Osa tietää, että opintosuorituksen arvostelusta voi tehdä oikaisupyynnön oikeusturvalautakunnalle. Käytännössä oikaisupyynnön tekemiselle on kuitenkin erittäin korkea kynnys. Lisäksi opiskelijoille ja konsultoinnin perusteella myös oikeusturvalautakunnan jäsenille on epäselvää, mitä muut lautakunnan tehtävät oikeastaan tarkoittavat. Lautakunta voi muun muassa käsitellä “muita sellaisia opiskelijoiden oikeusturvaan liittyviä kysymyksiä, joiden käsittely ei yliopistolain tai johtosäännön nojalla ole yliopiston muiden hallintoelinten tehtävä” sekä antaa lausuntoja opiskelijoiden oikeusturvaa koskevissa kysymyksissä. Lautakunta voi myös itsenäisesti tehdä aloitteita opiskelijoiden oikeusturvan kehittämiseksi. On epäselvää, voiko opiskelija käyttää jotenkin jälkimmäisiä keinoja oikeuksiensa turvaamiseksi.

 

Oikaisuvaatimuksen käsittelyyn menee pahimmillaan monta kuukautta eikä ole selvää, tiedottaako oikeusturvalautakunta päätöksistään lainkaan tiedekuntien henkilökunnalle. Esimerkiksi viime vuonna oikeusturvalautakunta velvoitti päätöksellään oikeustieteellisen tiedekunnan järjestämään eräästä tentistä ylimääräisen uusinnan. Tiedekunta ei ikinä reagoinut päätökseen millään tavalla, eikä tarkoitettua uusintaa koskaan järjestetty. Oikeusturvalautakunnan olemassaololla ei ole merkitystä, jos sen päätöksiä ei noudateta.

Ehdotammekin seuraavia parannuksia opiskelijan oikeusturvaan Helsingin yliopistossa:

 

  • Anonymisoidaan tentit ja muut opintosuoritukset kaikissa tiedekunnissa. Myös oikeusturvaongelmien ensiasteen selvittämiselle olisi hyvä taata luottamuksellisuutta.

 

  • Opintosuoritusten arvostelua tulee yhdenmukaistaa sekä lisätä palautteen määrää opiskelijalle.

 

  • Oikeusturvaohjeita sekä oikeusturvalautakunnan tehtävää tulee selkeyttää. Opiskelijoiden on tiedettävä selkeästi, minkälaisia oikeusturvakeinoja heillä on käytettävissään epäoikeudenmukaista kohtelua koettuaan.

 

  • Oikeusturvalautakunnan päätöksistä tulisi tiedottaa asianosaisten suostumuksella anynomisoidusti niin henkilökunnalle kuin opiskelijoillekin. Oikeusturvalautakunnan päätösten noudattamista on valvottava.

 

Salla Viitanen & Tuuli Talvinko

Edustajstoryhmä HELP:n varsinaiset edustajat HYY:n edustajistossa Pykälä ry:n listalta

Esittelyssä HELP-aktiiveja: Jose Saranpää

Kuka olen?

Jo valmistunut HELP-aktiivi, jolle on vielä kuluvana vuonna jäänyt tiedottaja-nakki. Olen suht lyhyen aktiivikauteni aikana ollut neuvottelemassa HYY:n hallituskokoonpanosta kahdesti, istunut työryhmissä, kokenut kerran SYL-liittarit ja heittänyt vaihtelevan määrän ideoita eri ryhmätapaamisilla.

 

Miten minusta tuli helppiläinen?

Päätin viimeisimpien vaalien (2016) lähestyessä käydä Vanhan ylioppilastalon Wilhelmsson-salissa HELPin järjestämässä uusien illassa. Tapaamisessa haettiin sekä uusia toimijoita että innokkaita ehdokkaita mukaan edustajistoryhmään.

Vaali-into tarttui nopeasti ja vaikken päässytkään edarissa edes varasijalle, jäin toimintaan mukaan ja kuin huomaamatta olin mukana HYY:n hallitusneuvotteluissa sekä ryhmätapaamisilla huutistelemassa ylioppilaskunnan rahankäyttöä ja uuvahtanutta avoimuutta.

 

Mikä HELPissä on parasta?

Edaripolitiikka lienee yksi parhaimmista poikkitieteellisistä kokemuksista joita opiskeluaikanaan voi kokea: Toiminta on päämäärätietoista, interaktiivista ja aika ajoin – kiitos eri suuntaan vetävien ryhmien – varsin haastavaa ja yllätyksellistä. Hannes Saarinen onkin Inter Vivosin numerossa 4/2002 todennut seuraavaa:

”Mitä sitten siellä ylioppilaskunnassa voi tehdä? Ainakin istua kokouksissa. Hankkia ystäviä ja vaikutusvaltaa. Pitää puheita. Päättää yhteisistä asioista yli tiedekuntarajojen. Tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin. Puukottaa selkään. Reissata ympäri Suomea. Istua kokouksissa. Käydä useammissa vuosijuhlissa kuin laki sallii ja maksa kestää. Hivuttautua yliopiston hallintoon. Ottaa puukko selkään. Oppia neuvottelemaan. Tutustua yritysten toimintaan ja opiskelijoiden perinteisiin. Niin, ja istua kokouksissa.”

Ehdottomasti parasta nimenomaan HELPissä on kuitenkin tiivis kollektiivi, joka on mukana valvomassa tulisieluisesti taustajärjestöjensä etua ja tavoitteita ylioppilaskunnassa. Parhaat hetket liittyvät erityisesti hedelmäisiin ryhmäkeskusteluihin ja intensiiviseen aktiiviporukkaan, jonka kanssa jaksaa mielellään (ja jopa täysin vapaaehtoisesti) seurata ja kommentoida ryhmänä kärkkäästi edustajiston livelähetyksiä. Eikä tietenkään sovi unohtaa vaikkapa kaupunkipoliittisia keskusteluja muiden ryhmien aktiivien kanssa satunnaisilla jatkoilla.

Ehdottomasti kokemisen arvoisena pidän myös SYL-liittokokousta, jolloin HELP toimii yhdessä muiden ylioppilaskuntien lääkis- ja oikis-ryhmittymien kanssa Lääketieteen ja oikeustieteen opiskelijoiden liitossa – lyhyesti siis LOL:ssa (heh). Turkulaisten oikkarien, kuopiolaisten lääkisläisten ym. kanssa päästään yleensä hyvin nopeasti samalle aaltopituudelle ajamaan taustalla toimivien ammattijärjestöjen ja alojen opiskelijoiden etua ja päämääriä.

 

 

Esittelyssä HELP-aktiiveja: Ilona Raimas

Kuka olen?

Ilona Raimas, 21, iloinen ja utelias proviisoriopiskelija, teen virkaa myös Yliopiston farmasiakunnan varapuheenjohtajana ja koulutuspoliittisen valiokunnan puheenjohtajana.

 

Miten minusta tuli helppiläinen?

Päädyin toimintaan mukaan aika puolivahingossa eksymällä ensimmäiseen Uusien iltaan tappisyksynäni 2016, sillä tapahtumasta sai ruokaa ja kuohuviiniä. Aluksi halusin vain tutustua muihinkin kuin oman alani opiskelijoihin ja HELPissä oli aika mukava ja rento tunnelma. Vasta myöhemmin seuraavana vuonna kiinnostukseni yliopistopolitiikkaan ja vaikuttamiseen heräsi ja päädyin sitä kautta tekemään ja toteuttamaan erilaisia mielenkiintoisia tapahtumia ja projekteja. Oli helppo lähteä mukaan, sillä olin jo hieman tutustunut silloisiin HELP-toimijoihin ja sain tukea ja kannustusta hypätessäni mukaan ylioppilasliikkeeseen. Tämä tie on vienyt minut myös kotijärjestöni YFK:n hallitukseen, hallopediksi yliopistokollegioon sekä HYY:n tapahtumavaliokunta HUMU:n puheenjohtajaksi. Koen, että kaikki “järjestöaktivismi” tuo lisää perspektiiviä opiskelijavaikuttajille, jotka voivat siten olla enemmän hyödyksi ylioppilaskunnan kehittämisessä oikeasti yhdenvertaiseen ja edunvalvonnalliseen suuntaan.

 

Mikä HELPissä on parasta?

Kaikki hyvät tyypit tottakai! Nautin myös siitä, että HELPissä pääsee matalalla kynnyksellä tekemään oikeasti mielenkiintoisia asioita ja oppimaan ns. pehmeitä taitoja. Tulevaisuutta ajatellen esimerkiksi organisointi-, delegointi- ja suunnittelutaidot sekä hyvä johtaminen ovat kullanarvoisia taitoja. Erilaiset mielipiteet ja erilaisten ihmisten kanssa työskentely kasvattavat niitä henkisiä perslihaksia, joita jokainen professioalan ammattilainen tulee työssään aivan varmasti tarvitsemaan. Lisäksi näitä juttuja pääsee tekemään poikkitieteellisessä ja kannustavassa ympäristössä. Ylioppilasliike on turvallinen alusta tutustua vaikuttamisen moninaisuuteen ja näkemään sekä kokemaan mitä päätöksenteko on käytännössä. Järjestötoiminta antaa aivan erilaisen boostin opiskeluajalle. Vaikka opintojen, töiden ja vapaaehtoistoiminnan yhteensovittaminen on vertaansa vailla oleva tetris, en kadu ollenkaan että eksyin järjestötoimintaan mukaan. Tähänastinen opiskeluaikani olisi ollut todella paljon tyhjempi ja tylsempi ilman HELPiä ja koen saaneeni takaisin moninkertaisesti sen mitä olen tälle järjestölle antanut. Tervetuloa toimintaan mukaan!

Esittelyssä HELP-aktiiveja: Sami Heistaro

KUKA OLEN?

Sami Heistaro, 47, lääkäri ja aktiivinen harrastajamuusikko

MITEN MINUSTA TULI HELPPILÄINEN?

Lähdin ehdokkaaksi vuoden 1995 edustajistovaaleihin oltuani sitä ennen jo pari vuotta kasvattajaseurani LKS:n hallituksessa. Tuolloin poliittisesti sitoutumattomana ja etenkin opintoasioista kiinnostuneena Pykälä-LKS-EKY (nyk. HELP) oli luonnollinen vaihtoehto, ja ryhmässä aiemmin toimineet aktiivit olivat osaltaan tehneet minuun vaikutuksen Ylioppilaskunnassa tekemällään työllä. Saimme jykevän kampanjan tuloksena komean vaalivoiton, ja ryhmän edustajistopaikkojen määrä nousi kolmesta seitsemään. Tämä tiesi ryhmällemme kahta paikkaa HYY:n hallitukseen vuonna 1996, jolloin toimin hallituksen varapuheenjohtajana ja koulutuspoliittisena vastaavana. Sittemmin olen saanut kunnian toimia myös Ylioppilaskunnan puheenjohtajistossa kahdesti, vuonna 1999 ja vuosina 2014-16.

MIKÄ HELPISSÄ ON PARASTA?

HELP on perustamisestaan (1991) lähtien ollut kokoonpano, jossa yhdistäviä tekijöitä ovat olleet vahvat taustajärjestöt ja ”professio-orientoituneet” opintoalat. Tämä ei ole estänyt sitä, että ryhmään on vuosien mittaan päätynyt hyvinkin erilaisia ihmisiä, mikä on monipuolistanut ja rikastuttanut ryhmän keskustelua ja toimintaa. Useat ryhmän toimijat ovat päätyneet opintojensa jälkeen jatkamaan yhteiskunnallista aktiivisuuttaan puoluekartan eri laidoilla – oma tieni vei sittemmin kuntapolitiikkaan kokoomuksen riveissä. HELP -vuodet toivat ainutlaatuista ja kallisarvoista kokemusta järjestö- ja vaikuttamistyöstä sekä ennen kaikkea paljon ystäviä, joita kohtaan tätä nykyä monissa näkyvissäkin tehtävissä yhteiskunnan eri sektoreilla. Ja johtipa tämä opiskelijapolitiikasta alkanut järjestövaikuttamisen ja koulutuspolitiikan harrastukseni lopulta siihen, että teen mainittuja aktiviteetteja nykyään päivätyönäni!

 

Esittelyssä HELP-aktiiveja: Henrik Meriläinen

Olen Henrik Meriläinen, 22-vuotias kolmannen vuoden eläinlääketieteen opiskelija. Olen kotoisin Oulusta ja tänne Helsinkiin minut toi halu opiskella unelmieni ammattiin eläinlääkäriksi. Sydäntäni lähellä on erityisesti järjestötoiminta, jota teen sekä HELPissä että oman tiedekuntajärjestöni EKYn hallituksessa.

Minusta tuli HELPpiläinen puolivahingossa, kun varsasitseillä minut värvättiin mukaan vaaleihin ehdokkaaksi. Siitä se sitten lähti ja mukaan tuli myös innostus HELP:in ajamia asioita ja vaikuttamista kohtaan. Suureksi yllätyksekseni minut valittiin vuoden 2016 vaaleissa fuksisyksynäni HELP:n listalta varsinaiseksi edustajaksi edariin. Siitä alkoi kova opettelu kaikkien termien ja lyhenteiden oppimiseksi. Minusta tuli samana syksynä vielä listani EKY/YFK Helpin varapuheenjohtaja, joten voin todellakin sanoa että HELP-ura tuli aloitettua niin sanotusti hypyllä altaan syvään päähän. Mutta tätä kokemusta en pois vaihtaisi!

HELPissä parasta on ollut tutustua muihin ihmisiin ja huomata miten erilaista opiskelu muilla aloilla on. On ollut mahtavaa saada kavereita muualtakin kuin omasta tiedekunnasta, sillä kun muutin Helsinkiin en tuntenut täältä ketään. On ollut myös hienoa tutustua päätöksentekoon ja miten paljon valmistelua ja etukäteistyötä ne vaativat, sekä saada tietoa HYYn monipuolisesta toiminnasta.

Esittelyssä HELP-aktiiveja: Olavi Rytkönen

Kuka olen?

Olavi, 23, 4. vuoden oikeustieteen opiskelija. Minulla on taustaa useammassakin eri järjestössä.

 

Miten minusta tuli helppiläinen?

Aikoinaan innokkaana phuksina kiertelin kaikkien mahdollisten järjestöjen piirissä ja valitsin parhaat päältä – näin päädyin Helpin edarivaaliehdokkaaksi. Tuolloin aukesi paikka varaedaattorina, jolloin sain ensikosketusta Helpin ja ylioppilaskunnan toimintaan. Tämän jälkeen tieni on vienyt Helpin taloudenhoitajan pestiin ja ylioppilaskunnan talousjohtokuntaan.

 

Mikä Helpissä on parasta?

Helpin kautta pääsee näkemään ja kokemaan runsaasti hyödyllisiä asioita muun muassa poliittisesta päätöksenteosta ja taloudenpidosta. Olen oppinut paljon istuessani pöytään keskustelemaan erimielisten ihmisten kanssa esimerkiksi ylioppilaskunnan jäsenmaksun tulevasta linjasta. Opiskelijapolitiikka tarjoaa hyvät puitteet esiintymistaidon treenaamiseen.

Helpin toiminta sopii tietysti poliittisille eläimille, mutta erittäin hyvin myös niille, jotka eivät näe tulevaisuuttaan valtakunnanluokan korttitalossa. On ollut todella siistiä olla mukana vaikuttamassa yhteisiin asioihin ruohonjuuritasolla.

Kaiken lisäksi poikkitieteellisyys itsessään on huikeata ja ihmiset mukavia. Helpin vuosijuhlat on ehdoton must.

 

 

 

Esittelyssä HELP-aktiiveja: Lauri Elsilä

Kuka olen?

Olen Lauri Elsilä, 29, entinen pöytälaatikkorunoilija ja YFK:n hallitusaktiivi, nykyinen proviisori ja väitöskirjatutkija, tuleva erityisasiantuntija ja ikuinen haaveilija.

 

Miten minusta tuli helppiläinen?

Koen kasvaneeni HELPiin vähitellen. Ensimmäinen merkityksellinen HELP-kokemukseni on vuonna 2014 järjestetty brunssiseminaari. Lääkäritalon yläkerran näyttävät tilat, hyväntuuliset ja innostuneet opiskelijat, innolla tervetulleeksi toivottavat HELP-aktiivit, kuohuviini, maittava ruoka ja asiantunteva puheenvuoro siitä, miten professioalan asiantuntija voi kasvaa vaikuttajaksi. Tuosta aamupäivästä jäi innostunut olo, joka lopulta materialisoitui edustajistovaaliehdokkuudeksi, joskin pitkän sisäisen kamppailun jälkeen vasta viimeisenä mahdollisena päivänä. Ehdokkuus kehittyi vaalien myötä varaedustajan tehtäväksi ja lopulta, vuoden varovaisen sivummalta seurailun ja yhden suotuisaan äänestystulokseen päättyneen varaedustajana istutun edustajiston kokouksen jälkeen HELPin sihteerin pestiksi.

 

Mikä HELPissä on parasta?

Vaikka on myönnettävä, että oman HELP-herätykseni aikaansaanut brunssi ei ehkä kaikilta osin vastaa arkea edustajistoryhmässä, oli tuossa tapahtumassa läsnä ne minulle HELPissä merkittävimmät asiat: hyvä mieli, innostus tekemiseen ja vaikuttamiseen sekä asiantuntijuus. (Ja kuohuviini.) Kaikki nämä ovat osa HELPin arkea.

HELP oli minulle ensin ikkuna, myöhemmin myös ovi, ylioppilaspolitiikkaan. Tiedekuntajärjestön ja kansallisen opiskelijajärjestön hallituksissa ja yliopiston hallinnon opiskelijaedustajana näkee ja kokee toki tiettyjä aspekteja opiskelijavaikuttamisesta, mutta ylioppilaskunnan päätöksenteko edustajistossa on kuitenkin aivan muuta sekä dynamiikaltaan että merkitykseltään. Minulle HELP oli tähän luonteva koti, sillä ryhmässä henkilökohtaisilta arvomaailmoiltaan reilustikin eroavat ihmiset pystyivät hyvässä hengessä keskustelemaan ja yhdessä päättämään, asia-argumentteihin perustuen, yhteisen kannan ajankohtaisiin asioihin, tai jopa päätyä siihen, ettei ryhmällä ole yhteistä kantaa asiaan, vaan jokainen saa päättää kantansa äänestettäessä itse. Samalla myös riippumattomuus puoluepolitiikasta oli minulle äärimmäisen tärkeää.

Mahdollisuus tutustua ylioppilaskunnan talouteen ja edunvalvontaan sekä ylioppilasliikkeen taustalla olevaan politiikkaan, ja keskustella näistä teemoista hyvällä mielellä, on avannut näkemystäni vaikuttamisesta, politiikasta ja maailmasta yleensä. Monille tylsiltä vaikuttavista asioista on helppo kiinnostua HELPissä, koska pidempään aktiivisina toimineiden innostus on tarttuvaa.

Vaikka en opiskeluaikani näkökulmasta myöhäisessä vaiheessa tapahtuneen HELP-aktivoitumisen myötä hyödyntänyt kaikkia edustajistotyön antamia mahdollisuuksia, koen, että HELP tarjosi minulle hauskan ja mielekkään tavan laajentaa ja syventää osaamistani niin edunvalvonnan kuin taloudenkin alueilla. Minulle HELPissä parasta olivatkin ne ihmiset, jotka loivat tuon mieluisan ilmapiirin, jossa oppia ja keskustella, ja joiden kanssa valvoa SYL:n liittokokouksessa aamuyöhön hallitusneuvotteluita seuraten. Ja tietenkin se säännöllisesti vastaan tullut kuohuviini.